Miksi aikuiset eivät enää leiki?

Kesäkuussa 2026 11-vuotias koiramme Haades menehtyi. Kymmenen vuotta, koko aikuiselämäni, olin elänyt koiran vierellä. Ja vasta sen menetettyä huomasin, kuinka paljon iloa tämä sanaton ystävä elämääni toi. Hassulla käytöksellään, hölmöilyllään, hännän heilutuksellaan, kerjäämisellään, ihmettelyllään, tutkimisellaan, hymyilyllään, rakkaudellaan.

Ilman koiraa minut pakotettiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen siihen tylsään aikuisten maailmaan, jossa leikkisyys, kepeys ja ilo tuntuivat kadonneen saavuttamattomiin. Aikuisten maailmaan, jossa tehtiin vain järkeviä asioita ja saavutettiin järkeviä tavoitteita. Aloin kaivata sitä, millaista on lähteä ulos lapsenomaisesti ilman minkäänlaista päämäärää. Halusin lähteä seikkailemaan, istuskelemaan, uittamaan jalkoja vedessä, tutkimaan, unohtumaan. Tekemään asioita, joihin koira rinnalla minulla oli ollut lupa.

Pakenin aikuisten maailmaa studiolleni. Kaivoin kaapin pohjalta esiin siveltimet, joita en ollut vuosiin käyttänyt. Maalasin hassuja ja värikkäitä muotoja, oikeastaan alkuun vain itseäni piristääkseni. Studiolle sain paeta aikuisuuden vaatimuksia, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Sain elää kevyttä elämää, kivaa ja iloista elämää, kokeilla, tutkia, olla ilman vaatimuksia. Kahden hyvin erilaisen maailman risteyspisteessä kysymys nousi mieleeni. Miksi aikuiset eivät enää leiki?

Leikki on metafora järjettömyydelle, jolle ei tunnu löytyvän tilaa aikuisten maailmasta. Leikki on uteliaisuuden kuuntelua järjen sijaan. Se on järjettömyyttä, jota tarvitsemme järjestyksen maailmassa pysyäksemme tasapainossa. Leikki on innostumista, kokeilemista, nauramista, tutkimista, unohtumista, pelaamista, eksymistä, tylsistymistä, luomista, tanssimista. Tekemistä huvin vuoksi, tunteakseen, nauttiakseen, iloitakseen. Kaikkea sitä, mitä me tekisimme itseämme viihdyttääksemme, ellemme olisi niitä tylsiä ja järkeviä aikuisia, joita maailma on meidät opettanut olemaan.

‘Miksi aikuiset eivät enää leiki’ on tutkimusmatka aikuisten maailman ja leikin maailman risteyspisteeseen. Toivon, että tämän kokoelman mukana voit pysähtyä pohtimaan omaa elämääsi sekä leikin roolia siinä. Ehkä voit pysähtyä pohtimaan myös häpeää ja sitä, kuinka paljon se ohjaa meitä irti ilosta. Ja ehkä voit pysähtyä miettimään myös miksi meitä ohjataan siitä eroon, sillä siihen minä en ole vielä onnistunut löytämään vastausta.

Toivon, että nämä teokset antavat sinulle hetken irrottautua järjen maailmasta ja tuntea sitä leikkisyyttä ja iloa, mikä aikuisten maailmassa on nähty turhana, tarpeettomana ja järjettömänä.

Klikkaamalla teosta tai sen nimeä pääset katsomaan teosta tarkemmin.