Minäkuvia
Kokoelma on esillä Loviisan Galleria Theodorin Kuningatarsalissa 10.3.-23.3.2025
Galleria Theodorissa esillä oleva teoskokonaisuus Minäkuvia käsittelee identiteetin kipupisteitä, ristiriitoja ja itsensä hyväksymistä. Teosten vahvat kontrastit, rosoiset muodot ja valon sekä varjon vuoropuhelu ruumiillistavat niitä minuuden ulottuvuuksia, joita mieluummin torjumme kuin kohtaamme.
“Minäkuvia on kuvaus niistä puolista itsessäni, joita mieluummin piilottelisin itseltäni sekä muilta. Sen sijaan, että häpeäisin ja välttelisin katsomasta haavoittuvuuksiani peilistä, tämän kokoelman kautta annan aseeni julkiseen esitykseen. Niin pitkään, kuin omia kipupisteitä ei kohtaa ja käsittele, vaan työntää ne aktiivisesti pois mielestä, ne vaikuttavat meihin tietoisen mielen toisella puolen haavoittaen omaa minäkuvaamme. Itsensä osittainenkin piilottaminen vie energiaa pois paremmilta asioilta ja siksi uskon, että itsensä hyväksyminen kaikkien puoltensa kautta on osa kokonaisvaltaista eheytymistä. Haavoittuvuuden näkyväksi tekeminen myös avaa mahdollisuuden eheytymiselle; kun taide antaa haavoille ja heikkouksille fyysisen muodon, kipupisteet menettävät voimansa.”
“Minäkuvia” ei ole minuuden pakenemista, vaan itsensä hyväksymistä kaikkien puoliensa kanssa. Kokoelman kautta taiteilija antaa luvan kaikille puolille itsessään elää ja olla, tehden niistä näkyviä ja lopulta voimattomia.
Tutustu teokseen klikkaamalla taulun kuvaa.
Headspace
sisällä pitkään kasvanut synkkyys
on muuttanut muotoaan
pimeä on antanut valtansa pois
valon rinnalla värjääntynyt uudestaan
katselen kauempaa sen sävyjä
mietin mitä se voi mulle opettaa
musta vesi on turvaton
mutta silti se kätensä ojentaa
en enää tahdo haudata sitä
mitä oon joskus hävennyt
en enää halua tuomita sitä
mikä mulle ei ennen riittänyt
tutkimusmatka syvyyteen
ei tarvitse mukaansa aseita
vaan tarpeeksi loistavan valon
tällä kertaa tiedän en enää jää kiinni syvyyksiin
kun sukellan vielä kerran pohjaan
Mania
väsymätön mieli
fyysisestä ruumiista irrallaan
jos pelot eivät tule potentiaalin tielle
voiko ihminen saavuttaa mitä vaan
loppumaton nousukausi
ja kaikki mahdolliset ovet auki
päihtyneenä pelkästä elämästä
vauhti on niin kova että en edes nauti
kun sanat loppuvat
alkaa ajatus juosta
maanisuus kuin jano
joka ei koskaan saa tarpeeksi juoda
pelkkiä ajatuksia
odottamassa työtä
pelkään itseäni, pelkään hulluutta
mut enemmän sitä et kohta voi olla liian myöhä
ajatuksia niin suuria
ettei kehtaa ääneen sanoa
ne kaipaa vastausta kysymykseen
mihin voi päästä jos antaa ohjat sielulleen
liian tietoinen siitä
ettei kyseessä ole harjoitus
siksi mä kaadan liekkiin lisää
ja annan itseni sen mukana elää
Out of reach
anna anteeksi
että kuudetta kertaa tällä viikolla
vetäydyn vastamelukuulokkeiden suojaan
sanon jotain kliseistä
et on prosessit käynnissä
mua on mahdoton tavoittaa
tahtoisin hymyillä
ja olla muille hyvä
mutta se ei kuulu tähän hetkeen
sisäinen maailma
kaipaa mun seuraa
enemmän kuin olisin valmis antamaan
puhukaa te
niin mä voin rauhassa kadota
kauemmas omaan maailmaani
mä valehtelisin
jos teille väittäisin
että tahtoisin saada tän loppumaan
mutta älä huoli
minä ja vakavat ajatukseni
me pärjäämme kyllä
The space between us
olen rakentanut välillemme turvallisen etäisyyden
niin ettet koskaan näe liian lähelle
sieltä mä voin aistia kaikessa rauhassa
et milloin te lopulta lähdette
mitä jos kukaan ei saavu
vaikka kutsuisin kaikki ystäväni
entä jos te vaan nauratte
kun mä annan teille kaikkeni
enkä mä koskaan vihannut toisia
tai edes halunnut olla yksin
mut on vaan helpompaa pitää muut kaukana
ja olla itselleen kaikki kaikessa
tietenkin satuttaa seurata vierestä toisen pahaa oloa
tai tietää ettei kysymyksiin tule koskaan saamaan vastausta
se ettei kukaan tosissaan tunne sua
ja sen päälle pitää sisällään kaikkea sitä kaipausta
päästän lähemmäs ja sit työnnän pois
pelko käynnistää tutun syklin
täällä mulla on turvallinen olla
vaikka olisinkin aina yksin
When I’m alone
kuka mä oon
kun saan olla kuka tahansa
silmät kiinni
mikään ei mua pelota
mut mikä muuttuu
katseiden alla
ja miksi itsestään on luotava
pelkkä tavallisuuden harha
yritä edes
mut älä liian tosissaan
ole oma itsesi
mut älä tee sitä mitä ei muutkaan
toisille liikaa
toisille ei koskaan tarpeeksi
kai minuus koetaan
vasta kun se kohtaa katseesi
muokkaan itsestäni parempaa
ja rauha sisältä katoaa
saapuu takaisin irrottamalla otteen
vain antamalla itsensä voi pelon vapauttaa
mä en tahdo
en enää lähde siihen kehään
kai tää matka
on vain askelia seuraavien perään
Self-distructive tendencies
takertuen siihen mitä ei ole
eikä koskaan tule olemaan
riippuvainen omasta riittämättömyydestä
kyvytön poispäin katsomaan
puhun itselleni rumasti
ennen kuin joku muu ehtisi ensin
mitä enemmän itseäni vihasin
sitä enemmän oma peilikuva kiehtoi
itsetuhoinen mieli
saa nautintoa kivusta
pitelee paikallaan potentiaalia
satuttaa ja uskottelee valheita
piru olalla oli pesiytynyt mieleen
kunnes enkeli laskeutui sitä haastamaan
näki sielun silmin takana
elossa ja valmiina rakastamaan
rakastamalla sitä mitä peilistä ei näy
voi oppia hyväksymään jopa riittämättömän peilikuvan
huomaamalla pinnan katoavaisuuden
itsestään voi luoda erilaisen mielikuvan
tänään peilistä katsoi takaisin nainen
elossa
itsestään kauniisti puhuen
ensimmäistä kertaa siinä uudessa kesämekossa
La la land
en lue lehtiä
en katso uutisia
vaikeasti ymmärrettävä fyysinen maailma
täynnä sortoa, sotaa ja konflikteja
oon viettänyt viikkoja omassa seurassa
unohtanut kuinka kuulutaan maailmaan
ei mua huvita leikkiä näitä aikuisten leikkejä
missä on ilo ja miks kaikilta liikaa vaaditaan
siellä mä tanssin ja mietin
et mikä on mun paikka ja mitä mä oon
miten sen sanoittaisi
jotta saisi vastauksen pahaan oloon
mietin milloin se loppuu
vai olenko ikuisesti uhmaikäinen
entä jos en koskaan kasva isoksi
sopeudu tähän juoksevaan koneistoon
se kertoi mulle
kuinka sillä on ollut kauhea kiire
yritti saada minut ihastumaan
omaan tärkeyteensä
kohautin olkia ja lähdin kävelemään
minne satuin
sillä minulla olisi aina aikaa
vaihtaa leikkiä
keskellä matkan
Liberation
olen
ja olen ollut
vai uskonko vain olevani
ja uskooko kukaan muu?
oon lopettanut selittelyn
muiden mielipiteiden kyselyn
en puhu enää itselleni rumasti
pelko sisälläni on kyvytön
viekää maa jalkojen alta
viekää kaikki mitä omistan
sillä vaikka en teille riittäisi
minua te ette varasta
olen vapauttanut itseni
kaikesta mikä ei minua palvele
olen vapauttanut itseni itseltäni
enkä enää pakene
sukellan takaisin pintaan
ja ymmärrän nyt selvemmin
ei sillä ollut koskaan mitään väliä
kuka minä teille olisin
vaan sillä että minulla on lupa
ainoastaan itseltäni
olla mitä vaan
ja pystyä
mihin tahansa
